Juu eli tilasin tuossa viime sunnuntaina Ceasar Millianin Koirakuiskaaja sarjan, ja molemmat ei piirretyt dalmatialaiselokuvat:D Miki on ihana kun kuuntelee niitä koirien ääniä kaikissa noissa niin keskittyneesti ja näkee liikkeen tv-ruudussa, ihan kuin katsoisi tv:tä minun kanssa:D

[kuraa koirakuiskaajasta] Aivan järjetön ajatus että kun koira on sinulle alistunut se toimii. Kaikki ongelmat johtuu johtajuusongelmasta ja se ratkeaa sillä että laitetaan koira kuristuspantaan/ piikkipantaan ja laitetaan panta mahdollisimman ylös ja kävellään hihna löysällä ja "lähetetään varmaa energiaa koiraan" ja auta armias jos koira vilkaiseekaan muualle kuin eteenpäin nykäistään hihnasta ja sanotaan "shh" Ja jos koira uskaltaakaan vetää tai tulla varpaalla ihimisen edelle niin koira painetaan selästä sivulle istumaan nykäistään hihnasta niin että koira katsoo sinuun. Koiran kehuminen on minimaalista [/kuraa koirakuiskaajasta]

Oli siinä jotain järkeäkin: koiraa ei kehuta/ "paapota" kun se on kiihtynyt tai peloissaan, käskyt jämäköitä, ei lepertelyä kun halutaan koiran tekevän jotain, itse pitää olla varmempi kuin koira ja koiraa totutetaan ongelmansa kohteeseen ja näytetään että ollaan tilanteen tasalla että koiran ei tarvi huolehtia siitä. Kiihtyneessä mielentilassa(esim. remmirähjä) koira pitää irrottaa tilanteesta ja kääntää ajatukset muualle. Ja koira tarvii enemmän liikuntaa kuin viiden kilsan lenkki viikossa, eikä sitä saa kohdella kuin ihmistä.

Mutta tosiaan, mistä ihmeestä se on saanut päähänsä se Millian että kaikki saavutetaan reuhtomalla? Juu sillä saa aikaan alistuneen koiran, mutta onko siitä sitten mihinkään harrastukseen on eri asia. Se kyllä oli hyvä että se teki selväksi että hänen tekemisensä ei ole koulutusta, vaan psykologiaa.

Treeneistä:

Ollaan tehty palkkakokeita, eli liikkeet mahdollisimman kisanomaisesti mutta palkkaaminen menee silleen että ekassa "kokeessa" joka liikkeen jälkeen, tokassa joka toisen jne. Nyt ollaan jo melkein lopussa eli ennen hyppyä Miki saa vielä palkan.Se kesäkuun Kemijärven paikkamakuu oli ollut traumaattinen kokemus, Miki on sen jälkeen joka kerta ainakin käväissyt ylhäällä(olen kuvannut erit. paikallamakuuta.)

Saa siis nähä mitä tulee ylihuomenna. Huomenna täältä lähdetään jo ajamaan kohti Kangasalaa, nyt pitää mennä pakkaamaan ja lataamaan kameran akku. Palaan viimeistään maanantaina takaisin nettielämään ja analysoimaan kokeen.